perjantai 14. kesäkuuta 2013

Kolme yötä ja lähtö Suomeen

Täälä viime päivät on menny lähinnä panikoides tulevasta ja pakkaamispuuhissa. Nyt on pakattu sellanen 80% tavaroista ja sanotaanko näin, että painorajat paukkuu :D Voi voi.... Lähettäminen postissa maksais vielä enemmän joten päädyin maksamaan 75e lisälaukusta. Ai niin pitää muistaakki nostaa vielä käteistä sitä varten. Muutenki oon ollu aika outo viime päivät. Oon hajamielinen ja kavereiden mielestä oudon hiljanen mikä ei oo mua yhtää. Oon hirveen tunteellinen ja herkällä päällä koko ajan. Unohdan vastata tekstareihin ja ku mulle puhutaan niin asiat menee joskus ohi. Nyt just heitin lasipurkin lattialle... No eikö se meekki niin, että sirpaleet tuo onnea haha. En siis meinaa et oisin koko ajan tollanen, mut tollasia on tullu aina välillä mikä on tosi outoa. Oon hirveesti miettiny Suomen asioita ja et mitä sielä odottaa. Varsinki stressaan sitä ettei kukaan ymmärrä mua. Kukaan muu ei oo eläny tätä elämää täälä Jenkeissä. Samalla mua alkaa raivostuttaa ja turhauttaa kun ihmiset sanoo, että joo on varmasti rankkaa vaikka todellisuudessa kenelläkään ei oo hajuakaa miltä musta tuntuu. En saisi loukkaantua siitä, koska ihmiset ei vaan voi ymmärtää ja se on todellakin ymmärrettävää. On vaan rankkaa olla yksin näiden ajatusten kanssa. Onneksi oon saanut paljon vertaiostukea Hillarylta, koska se asui Thaimaassa päälle vuoden ja se tietää just mitä käyn läpi. Se lähinnä yrittääkin lohduttaa mua kuinka ihanaa ja hienoa se on palata kotiin. Sillä kesti puoli vuotta päästää kunnolla USA:n elämään taas kiinni. Pelkään vaan ihmisten odotuksia, jotka ei välttämättä sitten vastaa todellisuutta. Joskus salaa toivon, että voisin palata Suomeen ja piipahtaa sielä ja palata takaisin. On niin kamalaa sanoa hyvästit näille ihmisille täälä. Tiedän, etten voi palata siihen hetkeen mistä lähdin. Mitä jos en sovikkaan, enää siihen lokeroon missä olin kun lähdin? Jos en tuukkaan toimeen niiden samojen ihmisten kanssa niin kuin ennen? Tää nyt on tätä saman toistamista, mutta nää asiat oikeesti vaivaa ja siksi jännittää tulla kotiin :(

"Coming home is hard, because managing your expectations of people is hard. Coming home is hard, because changed people mean a changed relationship; an altered dynamic. Coming home is hard because explaining the events that changed you, perhaps in a few dramatic hours or days, is hard. Coming home is hard because you see yourself every single day and may not even realize that you’re different until you don’t quite manage to fit back into your old role. Coming home is hard because often some of the places you used to occupy have been filled — by new best friends, new love interests, a new social dynamic. Coming home is hard because you’re expected to pick up where you left off, when in reality you’re miles away from that spot."

---Löysin ton netistä ja se tiivistääkin täydellisesti mun fiilikset.


Tiistaina menin vesipuistoon Wendyn, Austinin, Connorin ja Cayleen kanssa. Oli ihanan lämmin ja ihme tapahtui enkä edes palanut! Keskiviikkona menin Jackin,Tyronin, Justinin, Ceresin ja Heatherin kanssa Frontier Cityyn, mikä on huvipuisto täälä Oklahoma Cityssä. Se oli tosi jees ja teemakin oli tietenkin kunnon länkkärimeininki. Oon ehkä nössöin ihminen planeetalla mitä tulee pyöriviin laitteisiin ja nyt ihme tapahtu ja pakotuksenalaisena meniin kahteen?! Näköjään ihminen tosiaan voi muuttua :D

                                                               Jonottamas vuoristorataan


                    
 Luulen, että tuo leikkipaikka oli tarkotettu lapsille mut pojat halus mennä mukaan joka tapaukses!
     
                                                                   Ceres ja Heather :)
                                                                              8)

                                                                        Anteeks?
                                 Törmäilyautot jeeee! Mä hoidin ajamisen ja Ceres kuvaamisen haha
 YOLO on muuten typerin juttu ikinä ja se on joka paikas täälä. MIKSI?!  :D Vanhukset siis jotka ei tiedä niin se tarkottaa, että You Only Live Once. YOLO:sta on kaiken maailman krääsää joka paikas. Perjaattees täälä nuorten keskuudeski ton varjolla voi tehdä mitä vaan..."Hehee jätän high schoolin kesken koska YOLO"
                                                                        Kissamies!
Tyron on niin söpö :))


                                                              Näin musta halutaan eroon ;)

                    Eilen mentiin mun ekaan baseballpeliin ja tietenki jenkkien tapaan hodarit mukaan ;D

                                                             Gerry (Davidin isä) ja David
Oli muuten varmaan kuumin päivä tähän asti! Viä pimeänki aikaan tein kuolemaa.... Onneksi lähden just pahimman lämpöaallon alta pois!

 Tätä Connor-söpöliiniä hoidin viime viikolla kaks päivää :) Ihmeen hyvin meni, jos ottaa huomioon ettei suvun nuorinpana oo pahemmin kokemusta lastenhoidosta....
                                                                        isoveli-Jonah

                                                        Mun lempirakennus OKC:ssä
                                                             Red Earth-Intiaaniparaatista
                    Oklahoma on tunnettu intiaaneista, koska Olkahoma oli yksi intiaaniterritorioista. Täälä Jenkeissä jos on intiaaniverta niin saa tosi paljo kaikkia etuja niin rahallisesti kuin myös opiskeluiden suhteen
                                                                         Hillaryyy :)

2 kommenttia:

  1. oon seurannu tätä sun blogii vast pari kuukautta mut toi sun elämä siellä vaikuttaa iha täydelliseltä!:) haha onks tää outoo et mustki tuntuu kauhee haikeelta ku lähet sieltä etkä enää postaakkaa sun jenkkielämästä :D sul kävi tosi hyvä tuuri sun isäntäperheen kaa!

    VastaaPoista
  2. Haha no ihana kuulla, että jollain muullaki haikee fiilis :D No siis välillä oon kyllä miettiny, että tää on niiku jotain unta! Ei ois kyl parempaa perhettä voinu toivoa

    VastaaPoista