Äää ei saa nukuttua ku pääs pyörii miljoona asiaa... Hmm perus siispä katon tv:stä varmaan kymmenettä kertaa Rush houria. Toimii edelleen! :D Eilinen päivä oli oikein kunnon paniikkipäivä. Mä todella oon lähdössä! Oonhan mä sen jo melki puoltoista vuotta tienny, mutta jotenki silti tää aika meni niin nopeeta ettei ehtiny kunnolla tajuamaankaa. Hyvästelin ekan tärkeen ihmisen, ja kamala aatella ettei sitä nää nyt sitte kymmeneen kuukauteeen! Tänään päivällä käyn lukiolla sanomas heipat kaikille, joita en enää nää myöhemmin. Illalla vasta saaki pillittää viä vähä lisää ku hyvästelen suurimman osan kavereista :S Tosi kiva ku päivän aikana on varmaan kakskyt tunnetilaa, jotka vaihtelee koko ajan. Välillä oon aiva onnes jee Jenkkeihin! Mun unelma vihdoin toteutuu ja tulee varmasti mahtava lukuvuosi! Sit taas alan epäileen, et onko musta siihen sittekkää? Pärjäänkö yksin vieraas kulttuuris ja oliko tää sittekkää oikee päätös? Tuntuu kamalalta aatella ettei mikää oo samalla lailla sitte ku tuun takas. Elämä Suomes jatkuu ja mun myös, vaikka se tosin onki tosi erilaista. Uskon kumminki, et vaikka alku varmasti onki tosi vaikeeta niin pikku hiljaa siihen ikävään tottuu, eikä se enää sillai paina koko aikaa. Tästä tulee tosi hieno kokemus, ja ku järjellä yrittää ajatella niin eihän se elämä tää Suomeskaa ny kymmenes kuukaudes kovin radikaalisti voi muuttua :D Silti jänskättää! Äiti tais tänään sanookki, että oonki ollu ihmeen rauhallinen. Heh no siltä se on ehkä näyttäny vaan ulospäin... En mä kovin rauhallinen oikeesti oo! :D
Juttelin taas isäntäperheen kans ja ne vaikuttaa koko ajan mukavammilta! Ne tykkää kans matkustelusta niiku minäkin ja ne sanoki, että kannattaa varautua siihen. No se ei taida mua haitata! ;) Ne on niin ihanan huomaavaisia, ja kyseli jopa mitä haluaisin syödä sielä aamupalaksi! Ei mua kyllä ainakaa tuo perhe aiheuta tällä hetkellä stressiä. Ne lupas kysellä olisko mulla mahiksia päästä koulun lentopallojoukkueeseen. Hihii se olis kieltämättä aika siistiä!
YRITETÄÄN OLLA ITKEMÄTÄ TÄNÄÄN pidetään kivaa :---) ja haha kurikkaan korkeintaan avataan joku uusi pizzeria tai jotain sillä aikaa kun oot siellä että mitään radikaalia ei todellakaan tuu tapahtumaan täällä XD
VastaaPoistaKuinkas kävi? xD Se on kyl totta, et Kurikas ei kyllä ainakaa tapahdu mitää legendaarista! :D
PoistaVoi Laura, varmasti on vaihtelevat fiilikset..eiköhän ne siitä sit kuitenki tasotu viimeistään New Yorkissa ;) Sulla on edessä aivan mahtava kokemus ja ihan varmasti pärjäät hienosti! Olet avoin ja iloinen oma itses niin no problemos.
VastaaPoistaAnna ikävän tulla jos on tullakseen, mutta yritä silti nauttia joka hetkestä - 10 kk kun on ohi yhtäkkiä ihan huomaamattaan. Tuo sun isäntäperhees vaikuttaa kyllä tosi hyvältä ja ilmeisesti odottaa sua jo saapuvaksi (mitä nyt esim. tohon aamupalaan tulee :)) Heistä saa sit varmaan tukea myös mahdolliseen koti-ikävään. Kiva myös se orientaatio-leiri ja mahdollisuus tavata/tutustua samassa tilanteessa oleviin ihmisiin.
Mä lähden Tallinnaan, Tuomas Shanghaihin ja sä Jenkkeihin, ollaa me vaa aika kansainvälisiä! ;)
Kiva kun laitoin tän blogin pystyyn, voi sit seurailla kuulumisia - vinkkaan porukoille kans, nii voi sit seurata kummitytön kuulumisia :)
Niin eiköhän se siitä sitte! Perhe vaikuttaa tosi mukavalta. Tuntuu jo vähä liian hyvältä ollakseen totta :D Uskon, että ne kyllä ymmärtää, jos välillä iskee ikävä. Yritän nauttia joka hetkestä ja ottaa kaiken ilon irti:P Loppujen lopuksi toi 10kk on kyllä aika lyhyt aika. Menee varmasti tosi nopeeta. Meidän suku on selvästi aika kansainvälistä niinku sanoit! ;)
Poistahyvä Laura, ei ihme että menee fiilikset vuoristorataa näin lähdön kynnyksellä. Olen kuitenkin ihan varma, että vuotesi tulee olemaan upea ja ikimuistoinen etkä vaihtaisi siitä päivääkään pois. Tsemppiä ja siunausta seikkailuvuoteesi!
VastaaPoistaKiitos Sari! :) Uskon kans, että kyllä se siitä lähtee sujumaan, vaikka alku oliski vähä vaikee. Jännittää kyllä aika paljo!
Poista